Ihan vain lämpimikseni

Japanissa kaikki on kuin ennen. Viimeiset viikot on eletty Kobessa lähinnä lämpimän pöydän alle käpertyneenä.

Kobe-härkä shintolaispyhätössä Kobessa.

Sunnuntaina satoi lunta. Sisällä on noin 12 astetta lämmintä, kylvyssä 40. Alennusmyynneistä löytyi onneksi pehmeä neulehuppari. Tarvitsen vain yhden pyjamakerroksen kun vedän lisäksi nukkumaan mennessä hupun korville ja kynsikkäät käteen. 

Ostoskeskuksissa ja maanalaisissa tunneleissa on lämmintä, tai ainakaan niissä ei tuule. Löysimme kaupan, josta saa käytettyjä kimonoja kahdella ja puolella eurolla. Olihan niissä monissa tahroja ja reikiä, mutta hinta-laatusuhdetta on silti vaikea voittaa. Täytynee tehdä tarkastuskierros uudelleen kyseiseen 古着常屋-putiikkiin. Vaatekirpputoreja on Japanissa harmillisen vähän. Osa tavaroista oli hulvattomia pelkästään katsella, kuten kahdenkymmenen litran raidallinen retroriisinkeitin.

Kissa on omena.

Kävin hiljattain lämmittelemässä  myös lähes tyhjässä elokuvasalissa. Kuulemma dubbaamattomissa englanninkielisissä näytöksissä ei käy kukaan edes viikonloppuisin. Poistuimme pimeässä lopputekstien aikana. Captain Phillips oli hieno elokuva loistavilla näyttelijävalinnoilla. Pääviesti tuntui olevan ettei suurvallalle ryppyillä, vähän samaan tapaan kuin China Easternin lennolla näytetyssä Kiinan tullin lyhytelokuvassa. Jälkimmäinen video kiinnijäävästä huumekuriirista päättyi teloitukseen ja potalla kyykkiviin pikkurikollisiin, muttta eipä Phillipsin merirosvoillakaan hyvin mennyt. 

Veri roiskui myös tosielämässä, kun toissapäivänä tiskatessa leipäveitsi tippui kuivaushyllyltä. Vedin viiltohaavan reunat yhteen viimeisillä Suomesta tuoduilla haavansulkuteipeillä. Seuraavana päivänä kyselykierros apteekissa ja kemikaliossa osoitti, ettei vastaavaa tuotetta myydä tee-se-itse -potilaille Japanissa lainkaan. Sormihaavan hoitoon löytyy kylläkin sorminukkemaisia puuvillahuppuja ja kumisukkia suojaamaan kastumiselta. Mahtaa olla paikallisilla sushikokeilla rumia arpia.

Vähän lunta vuorilla.

Omakotilähiö

Kahvioista saa usein kuumaa maitoa.

Palmut eivät tarkoita, että maisema olisi lämmin.

Kevättä odotellessa.

Ramen lämmittää.

Ramen ruskealla kastikkeella.

Japanissa tietyöt ovat astetta vähemmän ärsyttäviä. Suojapuomeja kannattelee joukko söpöjä sammakkoja, pupujusseja, delfiinejä tai pieniä miehiä.

Valkoiset osat heijastavat.

Kaivonkansiin kannattaa kiinnittää joskus huomiota.

Vuoden ensimmäiset piparit. Jarno, Maija ja poro.

Kaaos nimeltä Bangkok

Sika Ko Kretin lauttasatamassa.

Ennen kuin palasimme tuttuun ja turvalliseen Japaniin, aloimme todella saada tarpeeksemme Thaimaan kaupunkien ruuhkasta, metelistä ja liasta. Oikeastaan kaikki, mikä on Bangkokissa vialla, tiivistyy liikenteeseen: opportunistiset taksikuskit, turistihuijaukset ja liukuvat hinnat, kaaosmainen liikennekäyttäytyminen, savusumu, desibelit, elintasoerot ja mateleva ruuhka. Pääkaupunkia symboloi hyvin kadunvarrelta ostettava ja taksien onnenamuleteiksi tarkoitettu loistelias krysanteemi, joka on pakokaasuista värjääntynyt likaisen keltaiseksi.

Bangkokissa voi shoppailla. Sunnuntaimarkkinoilla Chatuchakin loputtomista kuumista sokkeloista löytyi vielä monipuolisemmin krääsää ja käsitöitä kuin muilta turistitoreilta. Ostin kauan kaipaamani uuden riipuksen ja loput tuliaiset. Tingin hymyillen satasen sieltä sun täältä, mutta minkä jossain voitti toisaalla menetti. Kovin vääntö, noin 500 bathia alkuperäisestä hinnasta, käytiin MBK-ostoskeskuksessa uudesta älypuhelimesta. Japanista kun voi ostaa vain lukittuja malleja. Puhelin toimitti loppumatkasta kameran ja navigaattorin virkaa. 

Reilun kokoinen jääkahvi.

Ikävintä on, kun huomaa tulevansa turistina lypsetyksi, vaikka kuinka mielellään muuten antaisikin tippejä ja maksaisi vapaaehtoisesti enemmän. 1000 bathia, noin 20 euroa, ei nyt kuitenkaan ole länsimaalaiselle yhtä naurettavan suuri seteli kuin katukauppiaalle. Viranomaiset eivät itse näytä kansalaisia parempaa esimerkkiä: suurinpaan palatsiin ulkomaalaiset maksavat naurettavan 500 bathin päiväpalkan suuruisen sisäänpääsymaksun ja julkisessa lauttabussisatamassa kysyjälle neuvotaan vain 40 bathin turistilautta 15 bathin paikallisveneen sijaan.

Seilasimme kuitenkin halvalla viimeiselle pysäkille asti. Siellä turistikuplan ulkopuolella kävelimme banaanipellon laitaa. Tulimme takaisin paikallisten meille ystävällisesti opastamaa reittiä, joka sisälsi osuuden moottoripyörän satulassa ja monta tuntia paikallisbusseissa. Bangkokin ruuhkat ovat moninaiset ja ennustamattomat.

Ko Kret on saari lähes Bangkokin sydämessä. Ei ole hiekkarantoja, vaikka paikalliset pojat mutaisessa joessa uivatkin.

Viimeisenä päivänä minä, Jarno ja sisko varasimme kokkikoulun.  Koska thairuokakurssi oli suunnattu matkailijoille, päivä ei sisältänyt rehkintää kädet tiskialtaassa tai kalansisälmyksissä. Edellisissä tosin joutui hetken kahlaamaan ostosmatkalla torille, jossa tutustuimme erilaisiin vihanneksiin ennen kuin pakenimme mielenosoittajien lähestyvää kulkuetta. Kaikki raaka-aineet tuotiin pilkottavaksi kauniisti tarjottimelle aseteltuna. Ruoka maistui taivaalliselta, kun kerrankin sai itse määrätä chilin määrän. Saimme pusertaa kookosmaitoa, friteerata kevätkääryleitä ja jauhaa morttelissa tuoksuvaa currya. Thaimaassa raa’oilla hedelmillä on käyttötarkoituksensa siinä missä kypsilläkin. Koulun ulkopuolelta demokratiamonumentilta kuuluivat telttoihin leiriytyneiden mielenosoittajien pillien vihellykset.

Valitsemassa valkosipuleita.

Kulkiessamme Khaosanilta poispäin ohitimme moottoripyörätaksin takaosassa nukkuvan taksiyrittäjän. Miekkonen taisi haistaa turistit unen läpi, sillä hän havahtui hetkeksi ja nosti laiskasti käsivarttaan. Takapenkiltä kuului yritteliäs “tuk tuk” ennen kuin käsi valahti takaisin unten maille.

Kaiken kaikkiaan, on ihana olla takaisin Japanissa.  Ruoka ei ole niin tulista että se laittaisi mahaa kuralle, teillä on vain niin monta kaistaa kuin niille on merkitty ja ulkomaalaisuudesta saattaa joskus olla jopa etua. Lentomatka takaisin oli karmea, sillä flunssa oli lyönyt korvani tukkoon ja paine teki laskeutuessa todella kipeää. Perillä kuitenkin heti pari ensimmäistä virkailijaa tarjosi meille sateenvarjot kotimatkaa varten. Säästyimme taksiltakin kuin bussikuski suostui heittämään meidät kyydistä varsinaisen reittinsä ulkopuolella.

Amulettitori ja tuktuk-tarjonta

Suuri makaava Buddha

on pitkä

Japanissakin on buddhalaisia temppeleitä, mutta Thaimaassa luotetaan kimmeltävään arkkitehtuuriin.

Esikaupunki

Ko Kretin vahtikoira

Joen tärkeydestä kertovat lukuisat temppelit sen rannalla.

Kokonaisuus on osasten summa.

Vesimelonin poikasia.

Kaew Fah Plazan ostoskeskus Bangkokin sydämessä ylitti korkeusmääräykset ja se suljettiin. Kun ylimmät kerrokset purettiin, sadevesi kerääntyi pohjakerrokseen ja aiheutti mittavan hyttysongelman. Veteen istutettiin kaloja ongelman ratkaisemiseksi. Itikoidenko takia Japanissakin on koita alunperin istutettu?

Japanissa rusketus on out, joten valitsin palamisen välttämisen ja palasin kalpeana kuin lakana.

Vielä vähän ruskeampia saisivat kääryleet olla.

Asettelu

Keltaista currya, makea kurkkusalaatti ja kevätkääryleet.

Papaijasalaatti raa’asta hedelmästä.

Voihan karamelli.

Chiang Mai ja viidakon lait

Jarnolla putosivat aurinkolasit jorpakkoon. Kiitos äidille kuvista.

Matkaseurueessamme kiersi vatsatauti, joten Chiang Main luonnonaarteet tiettömien ja vessattomien taivalten takana jäivät näkemättä. Lähinnä me taudista jo toipuneet tai epäilyttävän vastustuskykyiset kiersimme kaupunkia ja metsästimme tuliaisia heikompien juodessa majatalossa appelsiinivirvokkeita.

Etenkään uudenvuodenaatto ei ollut ihan onnistunut. Päivällä kadotin kamerani, joka putosi tai jäi jonnekin kaivaessani karttaa repusta. Koska Thaimaa ei ole yhtä tyhmänrehellinen maa kuin Japani, ainoa onni onnettomuudessa oli että olin melko vasta siirtänyt alkureissun kuvat talteen.

Voin siis vain kertoa, että Chiang Main yötaivas vuoden vaihtuessa on upea. Sadat ja tuhannet valkoiset lyhdyt nousivat tasaisena virtana hitaasti kohti tähtiä. Kävelimme kohti lyhtyjen lähtöpistettä, mutta päivän vuoteessa maanneelta Jarnolta alkoivat pian loppua voimat. Menimme siis istumaan lähimpään ravintolaan, jossa äiti tuijotti inhoten raa’asta tortillasta pursuavia mustia papuja.

Muut jäivät odottamaan vuoden vaihdetta väkijoukkoon rakettien räjähdellessä huolestuttavan matalalla ja lähellä kuin pommit, mutta minä ja Jarno näimme viisaaksi poistua.  Osa lyhdyistä jäi kiinni puihin tai laskeutui palavina puhelinlangoille ja sähköjohdoille. Pysähdyimme kotimatkalla hetkeksi ja katselin kun lyhtyjen ja rakettien valo heijastui vuosisataisen vallihaudan mustasta pinnasta. Näky olisi voinut olla todella romanttinen, mutta sitten meitä kohti juoksi ainakin kilon painoinen rotta. Otimme tuktukin perille.

Kuuma ilma nousee ylöspäin.

Kun kaikki olivat melkein terveitä vuokrasimme päiväksi auton ja kuljetuksen eräälle norsufarmille, jossa tehdään ainakin joitain haparia yrityksiä elefantti-reppanoiden auttamisen suuntaan. Sympaattisten otusten kärsä oli karkea ja nopea etsimään uutta banaania. Jarno kuvasi kun elefantti kosi ja amerikkalaispari kihlautui.

Sesonkityöntekijä-autokuski kertoi asuvansa suurimman osan vuodesta kahden sadan asukkaan karen-kylässä vuoristossa lähellä Thaimaan rajaa, kasvattavansa muun muassa kanoja ja mangoja ja maksavansa yllättävät menot vesipuhveleilla. Kuski kysyi, kuinka yleistä metsästys on Suomessa. Vastauksen kuultuaan hän naureskeli että Thaimaassa kyllä kaikilla on pyssy, poliiseja kun ei sademetsässä juurikaan näy.  Pian hän kuitenkin vakavoitui ja totesi, että eläimiä jotka saavat kerrallaan vain yhden tai kaksi poikasta ei ole hyvä ampua.

“Mitä eläimiä te sitten metsästätte?” kysyin. “Oravia. Kaikenlaisia oravia. Kun meillä pojilla on kotona vapaa-aikaa, me otamme ritsat ja menemme metsälle. Ja meillä on aamiaiseksi oravaa, lounaaksi oravaa…”

Chiang Main koirat eivät olleet ihan niin kirppuisia kuin Hua Hinin rannoilla.

Niin, taivas oli suuri ja hurja. Uusi kamera ensi kuun hankintalistalla.

Makkarakauppias

Heinäsirkkakauppias

Kahvilla

Kylläinen herra

Tämähän on melkein kuin Kobessa.

Kävijät saavat itse kullata joitain patsaita.

Reppanat.