Sika Ko Kretin lauttasatamassa.
Ennen kuin palasimme tuttuun ja turvalliseen Japaniin, aloimme todella saada tarpeeksemme Thaimaan kaupunkien ruuhkasta, metelistä ja liasta. Oikeastaan kaikki, mikä on Bangkokissa vialla, tiivistyy liikenteeseen: opportunistiset taksikuskit, turistihuijaukset ja liukuvat hinnat, kaaosmainen liikennekäyttäytyminen, savusumu, desibelit, elintasoerot ja mateleva ruuhka. Pääkaupunkia symboloi hyvin kadunvarrelta ostettava ja taksien onnenamuleteiksi tarkoitettu loistelias krysanteemi, joka on pakokaasuista värjääntynyt likaisen keltaiseksi.
Bangkokissa voi shoppailla. Sunnuntaimarkkinoilla Chatuchakin loputtomista kuumista sokkeloista löytyi vielä monipuolisemmin krääsää ja käsitöitä kuin muilta turistitoreilta. Ostin kauan kaipaamani uuden riipuksen ja loput tuliaiset. Tingin hymyillen satasen sieltä sun täältä, mutta minkä jossain voitti toisaalla menetti. Kovin vääntö, noin 500 bathia alkuperäisestä hinnasta, käytiin MBK-ostoskeskuksessa uudesta älypuhelimesta. Japanista kun voi ostaa vain lukittuja malleja. Puhelin toimitti loppumatkasta kameran ja navigaattorin virkaa.
Reilun kokoinen jääkahvi.
Ikävintä on, kun huomaa tulevansa turistina lypsetyksi, vaikka kuinka mielellään muuten antaisikin tippejä ja maksaisi vapaaehtoisesti enemmän. 1000 bathia, noin 20 euroa, ei nyt kuitenkaan ole länsimaalaiselle yhtä naurettavan suuri seteli kuin katukauppiaalle. Viranomaiset eivät itse näytä kansalaisia parempaa esimerkkiä: suurinpaan palatsiin ulkomaalaiset maksavat naurettavan 500 bathin päiväpalkan suuruisen sisäänpääsymaksun ja julkisessa lauttabussisatamassa kysyjälle neuvotaan vain 40 bathin turistilautta 15 bathin paikallisveneen sijaan.
Seilasimme kuitenkin halvalla viimeiselle pysäkille asti. Siellä turistikuplan ulkopuolella kävelimme banaanipellon laitaa. Tulimme takaisin paikallisten meille ystävällisesti opastamaa reittiä, joka sisälsi osuuden moottoripyörän satulassa ja monta tuntia paikallisbusseissa. Bangkokin ruuhkat ovat moninaiset ja ennustamattomat.
Ko Kret on saari lähes Bangkokin sydämessä. Ei ole hiekkarantoja, vaikka paikalliset pojat mutaisessa joessa uivatkin.
Viimeisenä päivänä minä, Jarno ja sisko varasimme kokkikoulun. Koska thairuokakurssi oli suunnattu matkailijoille, päivä ei sisältänyt rehkintää kädet tiskialtaassa tai kalansisälmyksissä. Edellisissä tosin joutui hetken kahlaamaan ostosmatkalla torille, jossa tutustuimme erilaisiin vihanneksiin ennen kuin pakenimme mielenosoittajien lähestyvää kulkuetta. Kaikki raaka-aineet tuotiin pilkottavaksi kauniisti tarjottimelle aseteltuna. Ruoka maistui taivaalliselta, kun kerrankin sai itse määrätä chilin määrän. Saimme pusertaa kookosmaitoa, friteerata kevätkääryleitä ja jauhaa morttelissa tuoksuvaa currya. Thaimaassa raa’oilla hedelmillä on käyttötarkoituksensa siinä missä kypsilläkin. Koulun ulkopuolelta demokratiamonumentilta kuuluivat telttoihin leiriytyneiden mielenosoittajien pillien vihellykset.
Valitsemassa valkosipuleita.
Kulkiessamme Khaosanilta poispäin ohitimme moottoripyörätaksin takaosassa nukkuvan taksiyrittäjän. Miekkonen taisi haistaa turistit unen läpi, sillä hän havahtui hetkeksi ja nosti laiskasti käsivarttaan. Takapenkiltä kuului yritteliäs “tuk tuk” ennen kuin käsi valahti takaisin unten maille.
Kaiken kaikkiaan, on ihana olla takaisin Japanissa. Ruoka ei ole niin tulista että se laittaisi mahaa kuralle, teillä on vain niin monta kaistaa kuin niille on merkitty ja ulkomaalaisuudesta saattaa joskus olla jopa etua. Lentomatka takaisin oli karmea, sillä flunssa oli lyönyt korvani tukkoon ja paine teki laskeutuessa todella kipeää. Perillä kuitenkin heti pari ensimmäistä virkailijaa tarjosi meille sateenvarjot kotimatkaa varten. Säästyimme taksiltakin kuin bussikuski suostui heittämään meidät kyydistä varsinaisen reittinsä ulkopuolella.
Kosumosu 