Japani on jäänyt nyt taakse, mutta taidan julkaista vielä pari kirjoitusta tähän blogiin. Aluksi viimeisen Japaninviikon hässäkkää tarkistuslistaksi koottuna. Tulossa on myös yhteenveto tai pari Japaniin ja siellä matkailuun liittyen. Luultavasti kerään tänne myös matkapäiväkirjoja ympäri Eurooppaa, ainakin kunnes keksin perustaa uuden blogin.
Uusi kotikaupunkimme Odense Tanskassa. Kotoisaa olla takaisin Skandinaviassa.
Tarkistuslista poismuuttaville
Kodinkoneiden ja huonekalujen myynti. Paikallisilla sayonara-myyntilistoilla sekä sähköpostilistoilla myynti onnistui helposti ja ilmaiseksi englanniksi. Laitoimme hinnat niin alhaisiksi, että tavarat menivät kaupaksi lyhyessäkin ajassa eikä jätemaksuja tarvinnut juuri maksaa. Kuluneen kotatsun myimme toiseen prefektuuriin Kuroneko-kuljetuspalvelun avulla. Lähin toimipiste löytyi paikallisesta pesulasta, jossa lähetyslomake täytettiin. Ikean palmukin löysi uuden kodin.
Uuden asunnon etsiminen. Ei ole helppoa ulkomailta käsin vieraalla kielellä ruuhkaisilla vuokra-asuntomarkkinoilla. Muutimme aluksi pieneen valmiiksi kalustettuun soluun, josta käsin jatkamme asunnon metsästämistä paikan päällä.
Matkatatavaroihin mahtui pienimäärä japanilaisia ruokatarvikkeita, jotka löysivät paikkansa kaapin päältä.
Veden, kaasun, sähkön ja internetin katkaiseminen ja verot. Sihteeri hoiti nämä puolestamme sopimusten, lomakkeiden ja laskukuittien avulla. Jätimme hänelle jonkin verran rahaa, josta hän maksaa viimeisen kuun laskut ja verot. Internettiin kuului laite, jonka jätimme asuntoon asentajien poishaetttavaksi.
Vuokrasopimuksen päättäminen noin kuukautta ennen lähtöä. Poismuutto onnistui meidän vuokranantajallamme keskellä kuuta.
Muuttoilmoitus. Onnistui kaupungintalolla nopeasti yhdellä helpolla lomakkeella. Japanilaiset henkilökortit rei’itettiin lentokentällä tullissa.
Isojen tavaroiden lähetys postissa ulkomaille. Hitaana merirahtina kevyiden mutta isokokoisten tavaroiden lähettäminen postissa saattaa olla rahan arvoista. Me lähetimme paperisen seimin, alle 5 kiloa, noin 4000 yeniä. Se tuskin tulee ehjänä perille, sillä postivirkailijat eivät suostuneet lähettämään kaksi senttiä ylisuurta pakettia. Lopulta he taipuivat leikkaamaan pahvilaatikosta päädyt irti ja 150 senttinen paketti lähti matkaan iloisen uudelleenteippailun saattelemana.
Pyörien rekisteröiminen uusille omistajille. Pyöräkauppaan mennään yhdessä pyörän ja uuden omistajan kanssa sekä otetaan mukaan pyörän rekisteröintitodistus, henkilöpaperit ja 500 yeniä. Jos kauppaan ei pääse yhtä aikaa, uusi omistaja tarvitsee pyöräkaupasta lomakkeen, jossa on edellisen omistajan nimi, allekirjoitus ja osoite sekä liitteenä kopio tämän henkilöllisyystodistuksesta.
Viimeiset huvitukset. Ehdimme käydä viimeisellä viikolla kahdesti Koben ulkopuolella ja syödä sushia, sashimia, ramenia ja kobehärkää. Ystävät ajoivat meidät autollaan toiselle puolen saarta katsomaan yhtä Japanin kauneimpina pidetyistä maisemista, merenlahden yli kulkevaa mäntyistä hiekkakaistaletta.
Ylimääräisten tavaroiden hävittäminen. Yli viisi kiloa painavien ja 45 litraisten tavaroiden hävittäminen vaati soittoa kaupungin suurten jätteiden toimistolle. Yhden sängyn hävittäminen maksoi 1200 yeniä. Rahaa vastaan kioskilta sai sänkyyn lätkäistävän kuitin. Kuittiin merkittiin puhelimessa saatu tunnistenumero ja tavara olisi kuulunut jättää määrättynä viikonäivänä määrättyyn aikaan määrättyyn jätekatokseen. Me neuvottelimme jättämispäivän talonmiehen kanssa itsellemme sopivammaksi. Ison elektroniikan hävittäminen on kallista ja vaatii soittoa kodinkone- ja kierrätysliikkeisiin, sillä kaupunki ei käsittele esimerkiksi pesukoneita. Kodinkoneliikkeessä pienen jääkaappimme haku ja hävittäminen olisi maksanut 7000 yeniä, mutta netistä löytyi firma joka haki mokoman pois ilmaiseksi. Osa muutoin poisheitettävästä tavarasta kelpasi etenkin Osakassa toimivan hostellin omistajattarelle.
Emme halunneet myydä käytettyjä sänkyjä.
Pakkaus. Koska Tanskasta ei makseta tavaroidemme rahtia, otimme mukaan sen mitä mahtui lentomatkatavaroihin. Kuluneet, painavat ja halvat tavarat saivat mennä kierrätyspusseihin. Kahden henkilön kaksi vuotta Japanissa mahtui neljään matkalaukkuun. Lisäksi ostimme muutamat uudet syömäpuikot ja astiat 100 yenin kaupasta sekä säilyviä japanilaisia ruokatarvikkeita. Ruuman hävikki oli yksi sateenvarjo ja kolme rikkoutunutta lautasta.
Puhelinliittymän sulkeminen. Sopimuksen päättämistä ei voinut ajastaa, joten toiseksi viimeiseltä päivältä piti löytää aikaa asioimiseen. Puhelin lakkasi toimimasta tunnin kuluttua sulkemisesta. Maksoimme reilut 10 000 yeniä “alennuksista”, jotka piti palauttaa jos sopimuksen päätti alle neljän vuoden kuluessa liittymän aloittamisesta. Japanilaiset puhelimet on kytketty liittymiin, joten sopimuksen purkauduttua puhelin lensi suoraan roskikseen.
Asunnon siivoaminen. Siisti asunto ei takaa etteikö vuokranantajalle pitäisi maksaa lisää takuuvuokran päälle, mutta saattaahan se pienentää summaa. Lähtiessämme jätimme sovitusti avaimet ja asuntoon liittyvät paperit pöydälle.
Eläkemaksujen palautus. Ennakkoeläkemaksujen palautusta Japanin valtio tuntuu välttelevän kaikin byrokratian keinoin. Ensiksi rahojen saamista varten täytyi täyttää kaikkien eläkesäätiöiden lomakkeet. Kun maasta on jo poistunut, liitteeksi tulee lähettää vielä kuva passista ja tullin passileimasta. Lisäksi eläkemaksuista peritään automaattisesti vero, jota ei tarvitsisi kuitenkaan maksaa. Rahojen saamiseksi pitää siis olla Japanissa valtakirjalla valtuutettu kontaktihenkilö, joka käy anomassa eläkkeen palautusta henkilökohtaisesti toimistossa omalle Japanilaiselle tililleen.
Pankkitilin sulkeminen. Saimme pankista paperit, jotka voi täyttää ja lähettää ulkomailta käsin sitten, kun viimeiset palkat ja ennakkoeläkepalautukset ovat tulleet tilille ja se on tyhjennetty.
Lentoliput. Ostimme paria kuukautta aiemmin halvimmat liput Eurooppaan ajatuksella, ettei yhtä pitkää lentoa tarvitse kärsiä ihan heti uudestaan. Star Allience:n lento Kööpenhaminaan kulki Pekingin ja Frankfurtin kautta. Pekingissä meillä oli kymmenen tuntia aikaa ja saimme poistua kentältä 24 tunnin viisumivapauden turvin. Kävimme keskustassa, maistoimme Pekingin ankkaa ja ostimme kuukakkuja. Lyhyessäkin ajassa ehti iskeä pieni kulttuurishokki: ihmistungoksessa vallitsi vahvimman oikeus ja julkisessa vessassa kukaan ei lukinnut ovia tai pessyt käsiä. Osa kyykki ovi auki. Kaikki oli likaisuudessaan, isänmaallisuudessaan ja kullankimalluksessaan kuitenkin hienoa ja erikoista. Jalat tosin olivat ihan poikki jo lähtiessä kaikesta siivoamisesta ja viimeisten päivien asioinneista.
Ihmisten tapaaminen. Hyvästien jättäminen on surullista, kun lähtee määräämättömäksi ajaksi kauas, kauas pois. Japanin opettajalleni lupasin kirjoittaa kirjeitä ja toivottavasti muihin yhteydet säilyvät ainakin sähköisesti.
Kosumosu 